@teppoeskelinen
Social scientist, political philosopher. Senior lecturer at University of Eastern Finland. Global justice, social change & social utopias, political economy, democracy, social movements, etc. Mostly in Finnish.
Democracy on all levels, state and workplace alike, could be approached with the idea that all deviations from complete democratic egalitarianism need to be specifically justified. My article in Critical Horizons is part of a special issue on workplace democracy. www.tandfonline.com/doi/full/10....
Ja edelleen: toivottavasti kirjasto myös säilyy paikkana, josta voi edelleen lainata (ihanan pölyisen tuoksuisia) kirjoja.
Nykyisin erityinen haaste on vielä sen varmistaminen, että erilaisia näkökulmia on tarjolla ja niiden välillä voidaan tehdä kriittistä punnintaa, kun algoritmisen tietovirran keskeinen funktio on tuhota juurikin näkökulmien moneus: algoritmihan tietää jo valmiiksi, mikä meitä kiinnostaa.
Tämä ei tarkoita sitä muodikasta ajatusta, että kaikesta pitäisi digiä, vaan tarvetta artikuloida taustalla oleva yhteiskunnallinen idea uudestaan ja kuuluvammin.
Digitalisoituvan maailman uudet tiedon sulkeumat ja avautumat eivät ole ainakaan poistaneet kysymystä tasa-arvoisesta tietoon pääsystä. Tietoon pääsyn ja kriittisen ajattelun vaaliminen on kirjastojen keskeinen tehtävä, mutta se väistämättä muuttaa muotoaan.
Tilojen lisäksi tieto on sekä kirjastojen että demokratian perustaa. Alun perinkin tiedon ja sivistyksen tuominen kaikkien saataville oli osa samaa liikettä kuin demokratian synty, aikansa vallankumouksellista tasa-arvoa.
Tämä tuntuisi pohtimisen arvoiselta haasteelta jos olisin osallisuudesta ja demokratiasta kiinnostunut kirjastolainen.
Haastattelin taannoin maailmankauppojen aktiiveja, ja toistuva havainto oli tunne kauppojen merkityksestä paljon itse kaupankäyntiä laajempana toiminnan, kohtaamisten ja yhdessä opiskelun tilana. Kirjastoonkin olisi voinut mennä kokoustamaan, mutta "se ei ole sama asia, ei tunnu omalta"
Taustalla on laajempi kysymys siitä, milloin julkinen tila synnyttää jaetun kokemuksen (kaikkien) omasta tilasta. Kysymys on vaikea, mutta ainakaan ympäri julkista sektoria muodissa oleva mitattaviksi palvelusuoritteiksi typistäminen ei auta asiaa.
Olennaista on kuitenkin kokemus "omasta tilasta". Se kokemus ei vielä synny mukavista sohvista maksutta varattavissa neukkarissa, niin hienoja kuin tällaiset tilat ovatkin, vaan syvemmästä kuulumisen kokemuksesta.
Avoimet kansalaistoiminnan ja vapaan keskustelun fyysiset tilat hapertuvat, eri syistä. Olemassaolevina julkisina tiloina kirjastojen on olennaista tunnistaa roolinsa saavutettavina ja kulttuurisesti avoimina tiloina.
Demokratian kulttuurista puhuttaessa puhutaan kyllä paljon polarisaatiosta ym, mutta selvästi vähemmän esimerkiksi kansalaistoiminnan fyysisten tilojen merkityksestä. Ihmisillä täytyy olla paikkoja joissa kokoontua, kohdata, keskustella, törmätä muuten vaan.
Demokratian tulkitseminen instituutioina on turhan kapeaa, pikemmin tällä hetkellä heikentyy demokratian kulttuuri. Demokratian kulttuuri rakentuu lukuisista mikrokeskustelujen paikoista sosiaalisine normeineen, julkisuuksista, protestoinnista ja erimielisyydestä, osallisuuden tasa-arvosta jne.
Juttelin aamulla kirjastolaisille demokratiasta heidän koulutustilaisuudessaan. Mitä tekemistä kirjastoilla ja demokratialla on keskenään?
I wrote a short op-ed for The Review of Democracy on contemporary authoritarianisms.
No ei ehkä kovin laajasti jos viittaat laitokseen jolla työskentelen, itse olen kyllä tutkijana harrastanut globaalin poliittisen talouden kysymyksiä muiden teemojen ohella. Mediassa tosiaan näkyy globalisaatio-käsitteen katoaminen.
Yksi viime aikojen hyvistä avauksista on ollut Itä-Suomen yliopistoon organisoitunut (erittäin poikkitieteellinen) utopiatutkimuksen verkosto. Viime vuonna järjestettiin keskustelujen sarja pedagogiikkakärjellä, ja nyt saatiin julkaistua pieni summaus: lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2025/12/18/u...
Vähän erilainen julkaisu: keskusteluessee hyvinvointivaltiossa navigoinnista ja järjestelmän muutoksesta. Kanssakirjoittaja Jari on tarvinnut hv-valtion palveluita paljon enemmän kuin kenenkään ikinä soisi tarvitsevan, ja hänellä on paljon sanottavaa nykyjärjestelmästä. journal.fi/sosiaalipeda...
Lupasin puhua keväällä SAK:n jaoston kurssilla. Hyvä haaste, mitä globalisaatiosta sanoisi 2020-luvulla. Globaalin kapitalismin muoto ja talouden kuvaamisen hegemoniset tavat kun ovat muuttuneet niistä ajoista, kun "globalisaatio" oli (ideologia)kritiikin ytimessä. www.tapj.fi/toiminta/kou...
Perusturvan, äärimmäisen minimin, käsittely on toki sikäli herkkää, että elämän minimiedellytysten toteutuminen ei ole vielä kummoinen hyvän yhteiskunnan kriteeri eikä näitä pitäisi koskaan sotkea. Sosiaalipolitiikka on silti käsittelyn arvoista, etenkin näinä aikoina kun minimitkin ovat uhattuina.
Kirja on kirjoitettu ennen kaikkea oppikirjaksi sosiaalipolitiikkaan, materiaaliksi normatiivisten kysymysten äärelle pysähtymiseen. Lienee hyödyksi myös sosiaalityön ja filosofian parissa, ehkäpä sosionomeillekin. Oppikirjojaa voi tarvittaessa myös käyttää hyödyntämällä valikoituja osia.
Kirja on eräänlainen laajennettu versio @soste.bsky.social viime vuosikymmenellä julkaisemasta raportista: www.soste.fi/wp-content/u.... Sen piti jäädä raportiksi, mutta sitten kävi ilmi, että oppikirjamaisemmalla esityksellä samasta aiheesta voisi olla käyttöä.
Teoreettiset valinnat näkyvät järjestelmän suunnittelussa, vaikka ne olisivat tiedostamattomia. Filosofia ei saa yhteiskunnallisia ristiriitoja katoamaan, mutta ymmärrys ajattelua ohjaavista teorioista tukee aina kriittistä ymmärrystä.
Tähän saa hieman eri vastauksia riippuen siitä, valitseeko teoreettiseksi perustaksi oikeudet, resurssit, toimintakyvyn vai tunnustuksen. Myös valtion roolista on tunnetusti erilaisia filosofisia käsityksiä.
Perusturva eli sosiaalipoliittinen kysymys siitä, mitä kaikille minimissään pitäisi kuulua, toimii näin ikkunana kysymykseen siitä, mitä ovat filosofisesti ottaen hyvän elämän minimiedellytykset.
Tällainen saatiin juuri julki: urn.fi/URN:ISBN:978.... Kirjoitettu yhdessä @joonaspennanen.bsky.social kanssa, kustantaja Sophi, saatavilla avoimena e-kirjana. Kirja on sosiaalipolitiikkaa filosofian silmin: siinä valotetaan erilaisten teorioiden kautta kysymystä hyvän elämän minimivaatimuksista.
Kirjoitimme @anttiveikko.bsky.social kanssa @politiikasta.fi alustalle ruohonjuuritason demokratian tiloista ja niiden hauraudesta: politiikasta.fi/elavan-demok...
Tämä taitaa olla aika vanha postaus, mutta vastaan silti. Eli minut voinee lisätä listaan.
Esillä olevien leikkausten vaikutuksista kansalaisjärjestöihin, MT vieraskynä: www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/46....
Other chapters in the book will give other perspectives, some more empirical, some providing concrete initiatives, etc.