I always go back to Slay the Spire. (The sequel is out today, yay).
Story driven indie games are great, because they can be finished in a couple of days. I've realized that my life is too short to waste on AAA clutter and sandbox achievement hunting.
Ui juma! 🤩 Toivottavasti jaat lisää kuvia sitten kun se on valmis!
Wow! Aika tuollainen... conversation piece.
Synestesia taisi olla sitä, että tietyt numerot tai sanat yhdistyvät johonkin väriin. Ja erilaiset ärsykkeet kuten maut tai äänet tuottavat muilla aisteilla koettavia tuntemuksia.
Itselläni ei ole mitään erityisjänniä piirteitä. Mielikuvitusta ja villejä unia kyllä riittää.
Hear, hear. Mitään hyötyä ei ole niistä mulle ollut, mutta monta kivaa asiaa ovat kyllä pilanneet. Paljon paskoja muistoja, kipua, vitunmoista sotkua, harmitusta ja hukattua aikaa. Olispa jo vaihdevuodet.
Mulla sama, pillereitä en voi käyttää ja alakerran hermot on niin paskana, ettei tavara kestä minkään sortin ronkkimista. Jouduin käymään aikoinaan 1,5 v. fysioterapiassa kipujen takia ihan tavallisen gyne-toimenpiteen jälkeen. Bad times.
Jos tää nykymeininki on kovin vasemmistolaista, niin enpä haluaisi nähdä sitä menoa, mikä olisi Vallinin näkökulmasta oikeistolaista.
Aika paha. Yhtäältä filosofin päälle ajamalla saisi varmaan kerrytettyä jotain "nitistä x määrä filosofeja" -saavutusta, mutta toisaalta kallisarvoinen sinko saattaisi vaurioitua.
Kävin uimahallissa. Nyt väsyttää, mutta tuntuu että tuli kuitenkin liikuttua. Covidin jälkeen on ollut puhti pois tosi pahasti. Työt ei huvita yhtään, mut pakko yrittää vääntää. Onneks ei ole mitään megavaikeeta hommaa.
En tunne näitä ihmisiä, mutta he vaikuttavat hyvin ikäviltä. Todennäköisesti ansaitsevat toisensa. Ja kissat ansaitsevat parempaa.
Piirros zombie-tuulista istumassa piirrosnäyttö kädessään. Tekstissä lukee "Tuuli (they/them) is a comic artist, gamer and a crazy cat person from Turku. Tuuli aspires to attain lichdom to better deal with the daily requirements of late stage capitalism". The picture features the address of Tuuli's website, www.tuulihypen.com.
Kuvailin itseäni yhdessä zinessä näin.
I loved your India brushes set! The clay brush in particular is perfect for creating a quick, delicious color texture. I like abstract, angular, bulky brushes that I can first swipe all around the canvas and then gradually erase into more definite shapes.
Siinä tuoksussa yhdistyi joku semmoinen... menneen ajan tavoittelu ja seikkailu ja mystisyys ja fiilis siitä, että on jossain paikassa missä ei edes saisi olla. Jos joku ihminen tulee vastaan haisten tältä kaikelta, niin lähden jatkoille todennäköisesti jo yhden kaljan jälkeen.
Paras tuoksu ikinä oli 1920-luvulla rakennetun kerrostalon tunkkainen kellari, jossa oli sodannaikaisilla sanomalehdillä ("Saksa hyökkää!") päällystettyjä putkia.
Kukaan ihminen ei ole toistaiseksi haissut siltä. Mut jos joku joskus siltä haisee, niin oon ihan myyty.
Blini auttaa melkeen mihin vaan.
Sarjakuvapiirtäjä Quinon kaksiruutuinen sarjakuva. Ensimmäisessä ruudussa tomeran näköinen siivoja saa ohjeeksi pistää järjestykseen sekasortoisen kulttuurikodin huoneen. Lattialla on pulloja, lp-levyjä, tupakantumppeja yms. Seinällä on Picasson Guernica-maalaus. Seuraavassa ruudussa siivoja on pistänyt töpinäksi ja siivonnut huoneen aivan täydelliseen järjestykseen. Myös Guernica-maalaus on "järjestetty" sisällöltään seesteiseksi kuvaukseksi kotoisasta tilanteesta, jossa kaikilla hahmoilla on mukavaa, hymyt ovat herkässä eikä mikään ole hullusti. Siivousohjeen antanut emäntä katsoo hämmentyneenä taulua.
Mua on aina huvittanut tää Quinon nerokas sarjakuva, jossa Guernica on aika keskeisessä osassa.
En ole eri mieltä, en silti jaksanut pelata loppuun. Multiplayerina vähän kehno enkä itse tykkää supersankarifantasiasta. Toki se käy järkeen silleen, että eka BG alkaa tosi low level hahmoilla. Sarjan aikana kaikki tyypit on vaan levelöineet eeppisesti eikä tavallisia tossunkuluttajia juuri ole.
"Taide ja viihde muuttuivat keinoksi kuvata maailman epäkohtia."
Semmonen muutos! Eli Picasson Guernica esittää mitä, synttärijuhlia? Taide on ammentanut aiheita maailman epäkohdista siitä lähtien kun sitä on ollut olemassa. Viihdekin toki, riippuen vähän siitä millaisesta viihteestä on kyse.
Ei ole mun - enkä edes tunnista tekijää, yllättävää kyllä.
I watched the entire first season like I was under a spell. Only afterwards I slowly started thinking back on some of the things that didn't impress me much or didn't make a whole lot of sense. But the historical setting is very tasty and everything looks super awesome. 👌
Sometimes I just feel too tired and overwhelmed to hop on the bandwagon when my friends are hyping about a new series or something. So it took a while for me to give this series a whirl.
The drama is quite gay and spice, I liked that! I just wish the characters spent less time bickering.
I binged the first season while recovering from covid.
Again, I felt bad for Lestat. The man is an artist. He deserves a family who appreciates his efforts instead of just whining about random stuff all the time.
tens = tends
Give us that edit button already.
From what I've heard it's not that incredible. Apparently it's just the kind of silliness that tens to follow character driven fandoms. Like "I've got sadbrains and you're stupid for glorifying this fictional very bad representation sadbrain character anyway look at my fanart".
The only explanation I can come up with is that they've seen so much fanart on tumblr that they simply can't handle seeing any more of that sort. Or perhaps some of the deeply complicated fandom dramas are giving them nightmares.
Or they really hated season two.
Oispa sloppy joe -bursaa.
Liityn haukuntaan sillä, että toisin kuin aiemmissa Baldur's Gateissa, kolmosessa ei musta ollut oikein päätä eikä häntää. Siinä on valtavasti illithidejä, lohikäärmeratsastajia, kultisteja, mcguffineita yms. questeja päällekäin. Pelin puolivälissä en tiennyt enää yhtään kuka olin ja mitä tein.
Ehkä tässä on myös jotain sukupolvieroja, että onko tärkeämpää luettavuus vai daideellisuus? Mulla ei ole vahvaa kantaa. Jokainen sarjakuva on musta lähtökohtaisesti tekijänsä näköinen.
Ymmärrän "aitouspointin" siinä mielessä, että jotkut ajattelevat tekstin olevan osa grafiikkaa ja heille käsin kirjoitettu teksti välittää tekijä persoonasta jotain henkilökohtaisempaa kuin konefontti. Ja tekstauskin on taitolaji, jota vai arvostaa. Musta se on ennen kaikkea makuasia.
