Olen verisesti loukkaantunut, että mun useissa kertausharjoituksissa menestyksellä käyttämä, erinomainen taktinen oppi pilataan ton pellen naamalla. Hävetkää.
Olen verisesti loukkaantunut, että mun useissa kertausharjoituksissa menestyksellä käyttämä, erinomainen taktinen oppi pilataan ton pellen naamalla. Hävetkää.
Tuskin muistavat. Mutta nekin on rakentaneet sitä tunnelmaa ja viestiä, jonka nuoret saa ympäriltään.
Mistähän toisaalta mä just luin siitä, että nuorilla on myös se fiilis, että "aikuiset" ei ota niitä asioita vakavasti, jotka tässä on kaatumassa meidän kaikkien elämän päälle.
Eikä ne koronaa edeltäneet vuodetkaan nyt mitään nousukiitoa brexiteineen ja terrori-iskuineen olleet.
Me ollaan yhteiskuntana todella ison systeemikriisin äärellä. Sen aistii kyllä, vaikka ei osaisi analyyttisesti asiaa sanoittaa.
Ja vaikka on noin, siihen vajaaseen 30% mahtuu vielä suht monta naapuria Timolle.
Harmi että maailma on siitä reilu, että edestämme löydämme aina omien tekojen seuraukset.
Lempihenkilöni Joku Muu!
Mikä tää homma on, että aikuiset ihmiset luulee, että jos jättää ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaan huomioimatta, se ei maksais mitään?
Kuolen 😂😂
Ja Galaxy saison ja pari muutakin. Firmaan meni vähän maku siinä kohtaa, kun oluet tehtiin Virossa, mutta mainonnassa kärki oli edelleen kotimainen käsityöläisolut. Mutta bisset maistuis kyllä yhä.
Screencap with many dr's and profs
Got to love the Germans.
Despite the grace of God, journalist.
Mua häiritsee eniten, että ajatellaan tän ratkeavan kuntosalijäsenyyksillä, kun samaan aikaan lapsesta asti tuotetaan yhteiskuntaa, jossa kaikki autoa pidemmät matkat ajetaan autolla, konevoima kumoaa painovoiman ja robotti raahaa ostokset kotiin.
Siinä pari tuntia penaa ja habaa paljon paina.
Veikkaan että chatgpt sano niin
Tämäpä se. Ei meidän ongelma ole, ettei Suomessa urheilla tarpeeksi. Vaan se, ettei liikuta. Mennä paikkoihin, liikutella tavaroita ja yleisesti tehdä asioita lihasvoimalla.
Mainos jossa myydään LinkedIn-haamukirjoittajan palveluita
LinkedIn -haamukirjoittaja... Onpa todella etuoikeus saada elää tänä aikana.
(Ja ne tekee ne varmaan vielä chatgpt:llä)
Tervetuloa! Yllytän niitä vielä huomenna keksimään jotain oikein hankalia kysymyksiä
Katsos. Seuraavana temppunani opettelen lukemaan.
Fiilikset vaihtelee tän biisin ja "voiko ympäristöstä huolestunut ihminen iloita öljytankkerin uppoamisesta" -välillä.
Sitä varten on ainakin erikseen alueet! Niiden ulkopuolella ei välttämättä ole.
Koska elinvoimaa tai kehitystä ei enää ole, ei tarvita keskuksiakaan.
Jee! Long Playn ja muiden eurooppalaisten medioiden yhteinen Green to Grey -projekti on päässyt globaalin datajournalismipalkinnon shortlistille! @longplay.fi @hannanik.bsky.social @pulsa.fi
Tässä oli paljon hyviä ajatuksia. Mutta vähän kyllä karmivaa, että useamman viesti oli: voimme vielä alkaa suhtautua järkevästi ja valita fiksusti.
Kenties koska tällä hetkellä emme ole niin tekemässä, ja sillä on seurauksia.
Perjantaikirjeessä Anu Silfverberg kirjoittaa uskonnon poliittisuudesta. Esimerkkinä hän käyttää Yhdysvalloissa vahvistuvaa kristillistä äärioikeistoa.
”Joidenkin analyysien mukaan maassa muhii kristinuskon suurin murros tällä vuosisadalla.”
www.longplay.fi/perjantaikir...
Musta olis kiinnostavaa verrata tätä aikaa vaikka vuosiin 1945-50. Pulaa oli, ja epävarmuutta, mutta selkeästi myös joku usko tulevaan ja joku jota kohti ponnistella.
Kuinka monta vuotta on jo joka tuutista kerrottu että kaikki on huonosti, mutta kohta vasta onkin huonosti.
Eikä ihmiset osaa erottaa valtion taloutta omastaan. Kuka ei varautuisi siihen, että jos suhun ei ole vielä osunut niin kohta kyllä osuu.
Ymmärrettävää musta.
En mä talouden tilannekuvaa. Vaan että politiikan pitäs olla (ja se on ollut) myös kaikkea muuta.
Ei oo hirveä ihme, että ihmiset passivoituu, kun oikein mikään aate ei kutsu rakentamaan jotain uutta tai työskentelemään jonkun eteen.
Se on ankea näkymä, olipa julkisen talouden kestävyys mikä vaan
Vaaleissa kai erilaisten poliittisten visioiden pitäis kilpailla.
On se komeaa, jos meillä ne kaikki liittyy säästämiseen.
No sano!
Eräs nimetön kustannustoimittaja kertoo, ettei tunne yhtäkään kollegaa, joka ei olisi palanut loppuun työssään ”vähintään kerran”. Töissä joku itkee joka viikko. Long Play haastatteli yhteensä neljää kustannustoimittaja alan ongelmista.
www.longplay.fi/kulttuuri/ne...