Tapani Kudjoi

Kiitos. Tällaista tämä on. Ei maailma ole minulle mitään velkaa ja jotenkin täällä on vain koetettava pärjätä. Loppuuhan tämä räpiköinti joskus tavalla tai toisella kuitenkin.

Jättäisin yrittämisen heti lopullisesti, jos jotain muuta löytyisi.
En osaa löytää töitä, joihin voi vain mennä. Kun laitan hakemuksen, vastaus on aina, että ei käy.

Olen tätä pohtinut. Terveysalalla perusduunit ovat lähihoitajan töitä, joihin minulla ei ole pätevyyttä eikä kiinnostusta. Mutta käytännössä tienaisin ihan missä tahansa palkkatyössä paremmin. Mutta se olisi valtavan työpanoksen hukkaan heittämistä.

Kun CV on täynnä hanttihommia ja silppua, olet haalar'ukko ja hanttihommien tekijä.

Uteliaisuus ja uuden oppiminen eivät ole ongelma. Siksihän minulla on näitä tutkintojakin. Ne ovat tulleet sen sivutuotteena, että haluan tietää ja ymmärtää asioita.
Ongelma on se, etteivät tieto tai ymmärrys kelpaa sen enempää pankille kuin ruokakauppiaallekaan.

Jos tälle tilanteelle olisi jokin vaihtoehto, tarttuisin siihen. Köyhällä ei ole Suomessa liikkumavaraa, eikä toivoa paremmasta.

Olisi helpompaa, jos olisi jokin tukiverkko, jonka varassa parantaa asemaansa. Ammatinharjoittajalla sellaista ei ole. Tuilla en pärjäisi enkä voi ottaa sitä riskiä, että perhe menettää asunnon, jos en tee töitä.

Tarkoitus olisi, että työelämä saa pätevän suorituksen, joka on riittävän hyvä. Hankaluudet tulevat siitä, että koskaan ei voi vain mennä töihin ja tehdä työtään, vaan jatkuvasti on etsittävä asiakkaita ja tehtävä ihan mitä tahansa työtä silloin kun sitä on. Vaatimukset yrittävät resurssit silti.

Olen 42-vuotias, eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työsopimusta. Kaikki on ollut pätkää, projektia ja "yrittämistä".

Olen voinut suunnitella elämääni noin 2 viikkoa eteenpäin. Lomaa, joka ei ole ollut sairasloma, olen tainnut pitää viimeksi vuonna 2009. Palkallista lomaa en ole pitänyt.

Kun ihmisten olot kurjistuvat, yhteiskuntarauha menee sen myötä. Kun reitit järjelliseen rooliin yhteiskunnassa tukitaan leikkauksilla, jäljelle jää kaikenlaista jännittävää.

Kiitos tsempeistä. Näkisin, että vaihtoehdot ovat joko uusi suunta työelämässä tai se, että minusta tulee loppuunpalanut ihmisraunio, josta ei ole enää mihinkään töihin.

Olin jo sen verran tutustunut suomalaiseen byrokratiaan, että en halunnut elää tuilla. Kaveri vinkkasi yrittäjäkurssista ja silloin tuli kai tehtyä elämäni suurin virhe.

Minusta tuntuu usein, että olen elänyt koko elämäni lamasta lamaan kulkien. Kun 1990-luvun lama alkoi hetkeksi hellittää, tein hetken töitä, yritin päästä opiskelemaan, mutta sivari ja huono tuuri aiheuttivat pari välivuotta. Valmistuin taantumaan 2008 ja menetin työpaikkani.

Olen soittanut myös nokkahuilua kouluvuosien jälkeen. Minusta se on kiva soitin, vaikken sitäkään väitä osaavani soittaa. Koulun musiikkituntien yhteys tähän harrastukseen on hatara, vaikka luulisin että "ostakaa makkaraa" irtoaisi vieläkin.

Lohdullista kuulla. Itseäni on harmittanut jo kauan, että nykyisessä työssäni en pysty hyödyntämään kuin pientä osaa osaamisestani. Vaihtoehdot vain tuntuvat olevan vähissä. Viimeisimpään hakemukseen vastaus oli, että osaaminen sopisi yritykseen, mutta töitä ei vain ole.

Tapahtumien mittakaava menee yli ymmärryksen, mutta ei voida myöntää, että niin käy. Silloin keksitään kaikenlaista hölmöä, ettei vaikutettaisi tyhmiltä.

Itselläni on vasta 17 vuotta takana. Jouduin yrittäjäksi, kun taantuman takia ei ollut töitä, enkä halunnut elää tuilla byrokraattien mielivallan alla.

Viimeiset vuodet ovat olleet todella vaikeita ja luulen, että jos taantuma syvenee Trumpin sodan takia, vitsit ovat vähissä.

Yrittäjätkö kilpailuttavat asiakkaita? Tämä on minulle uutta tietoa.

Itsehän olisin palkkatyössä, jos maailma toimisi normaalisti. Alallani on tarjolla ainoastaan ammatinharjoittajana tehtäviä töitä. Vaihtoehtoja ovat työttömyys tai alanvaihto.

Minulla on epäilykseni sen suhteen, että toiminimet ja alustatalous johtavat koskaan kasvuun.
Miksi kukaan palkkaisi, kun saman työn saa pilkkahintaan "yrittäjältä"?
Meihin on iskenyt vauhtisokeus perusteettoman markkinauskovaisuuden takia.

Maisterintutkintoni täytti juuri vuoden. Olen kuullut sanottavan, että jos puoli vuotta valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaa työtä ei ole löytynyt, tutkinto on vanhentunut.
Ilmeisesti olen jumissa tässä oman onnensa sepän roolissa.

Sammutetuin lyhdyin kohti seinää, sillä markkinoiden näkymätön käsi on hyvä ja erehtymätön!

Ruokajärjestelmä romahtanee tuossa vuoden 2030 tienoilla. Siihen saakka kiukutellaan kuinka kohtuuttomat vegaanit haluavat syödä kasvismakkaroita ja -pihvejä, koska jostainhan se identiteetti-itku on saatava aikaan.
Maailma on rikki ja pahin on vasta edessä.

Juu, jos jollekin eivät tuhannet eurot kuussa riitä elämiseen, niin vika on jo taloustaidoissa eikä verotuksessa.

Ottaisin riemuiten vastaan palkkatyön, jos sellaisen jostain saisin. Mutta tällä hetkellä terveysalalla on katastrofaalinen tilanne.

Juuri tässä mietin, että ammatinharjoittajana saa välillä maksaa siitä ilosta, että voi tehdä töitä. Pakollisiin maksuihin hupenee se mitä tienaa, mutta niin vain sitä on motivoiduttava tekemään töitä.

Samaa ihmettelen.

Tykkään itsekin perinnesoittimista, ja myös perinnemusiikista. Niissä on jotain elävää ja mystistä. Pisimmälle kehitetty taidemusiikki tuntuu jotenkin kaukaiselta, vaikka hienoja juttuja silläkin saralla on.

Harrastelija vain. Sain soitinrakennusmestari Rauno Niemiseltä hyviä vinkkejä, jotka siirsin käytäntöön niin hyvin kuin osasin.

Arvostan tosin tämän harrastuksen myötä oikeita soitinrakentajia ihan eri tavalla kuin ennen.

Varmasti jotain saa kuulumaan. Jos ei muuten, niin akustiseen vahvistamiseen on konsti, jota voi kokeilla. Nuo pienemmät kielet laitetaan samaan vireeseen, mutta soitetaan vain toista ja bordunakieltä. En ole kokeillut, mutta virolaiset kuulemma virittävät soittimensa sillä tavalla.

Täytyy ehkä jossain vaiheessa kokeilla miten hyvin ääni tarttuu mikrofoniin. Vahvistamattoman jouhikon ääni on kuulemma hankala tallentaa kunnolla.